Horisontti

Horisontti
Näkymä Tapanilasta

lauantai 22. toukokuuta 2021

Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja

Helsingin väkiluvun ennustetaan kasvavan edelleen. Jotkut poliitikot ovat antaneet ymmärtää, että Helsingin väkiluvun kasvu jostain ns. keskittämispolitiikasta. Helsingin vetovoima perustuu ennen kaikkea muuta Suomea parempiin työmahdollisuuksiin ja myös monipuoliseen kulttuuritarjontaan. Täällä on parhaat taidenäyttelyt, teatterit, konsertit ja urheilutapahtumat. On myös sanottu, että suurilla kaupungeilla olisi myönteisiä vaikutuksia erilaisten innovaatioiden syntyyn. 

 

Viime aikoina on lähinnä muun muassa luonnonsuojeluväki on ollut sitä mieltä, ettei Helsinkiin pitäisi rakentaa uusia asuntoja. Keskustelijat ovat usein olleet luokiteltavissa punavihreiksi, jonkalaisena minäkin pidän itseäni. Kunnioitan paljon näkemyksiä, joiden mukaan Helsingin luontoa ei saa tuhota. Myös rakennetulla ympäristöllä voi olla sellaista kulttuuriarvoa, joka pitäisi säilyttää. Helsingissä on kuitenkin alueita, jotka on jo rakennettu ”pilalle” ja joissa voidaan rakentaa tehokkaammin. Erityisesti niin, jos alue vielä sijaitsee hyvien joukkoliikenneyhteyksien etenkin raideliikenteen varrella. Joukkoliikenne ja muut palvelut myös tarvitsevat tarpeeksi suuren väestöpohjan. Ainakin joitakin vuosia sitten tilastojen mukaan kuitenkin lähiöiden väkimäärä on ainakin ollut laskusuunnassa. Ilmeisesti ainakin suunnitelmissa ollaan kääntämässä kehitystä. 

 

Jos Helsingissä työssäkäyvät ihmiset asuvat muissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa, kehyskunnissa tai jopa muualla Uudellamaalla, lisää se henkilöautoliikennettä ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjä ja muita liikenteen haittoja. Kun keskustelin asiasta erään tahon kanssa, tarjottiin vaihtoehdoiksi etätyön lisäämistä ja raideliikennettä. Kuitenkin on paljon töitä, joita ei voi tehdä etänä eikä kaikkiin kuntiin tulla luultavasti rakentamaan rautatietä. Epäilen myös, että jatkuva etätyö vaikeuttaa työyhteisön syntyä.

 

Olen itse asunut vuosikausia kehyskunnassa. Minusta tuntuu sitä paitsi, että kuntapäättäjien intresseissä noissa kunnissa ei ole raideliikennettä käyttävien asukkaiden lisääminen. ”Hyvä veronmaksaja” heidän mielestään kulkee yksityisautolla. Esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikka ympäryskuntien päättäjien reagointi Helsingin sisääntuloteiden bulevadisointiin. Vastaavia voimakkaita kannanottoja en ole havainnut raideliikenneasioissa. Ehkä ne eivät ole ylittäneet uutiskynnystä tai minulta ovat jääneet nuo uutiset vain havaitsematta.

 

Mielestä niihin jokaisella Helsingissä työssäkäyvällä ihmisellä olisi voitava niin halutessaan myös asua Helsingin alueella. Asuntojen puute tai niiden korkea hintataso ei saisi olla esteenä. Korkeaa hintatasoa pitää yllä ilmeisesti niukkuus. Lisääntyvällä tuotannolla voi tiettyyn rajaan asti olla hintoja alentava vaikutus. Kuitenkin jos hinnat alkavat laskea, niin asuntojen rakentamiseen ja vuokra-asuntojen tarjontaan keskittyvä sijoitusraha hakeutunee paremmin tuottaville toimialoille ja jopa muihin maihin.

 

Kovan rahan omistus- ja vuokra-asuntojen ohella on oltava mahdollisuus myös muihin vaihtoehtoihin. Valitettavasti on kuitenkin niin, että esimerkiksi asumisoikeus- ja HITAS-järjestelmät ovat kriisissä. Järjestelmien korjaukset lienevät kuitenkin tehtävissä, jos poliittista tahtoa riittää.

 

 

 

 

 

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Helsinki hiilineutraaliksi vuonna 2035?

Helsinki on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035. Ottaen huomioon vauhdin, jolla päästöjä olisi vähennettävä maailmassa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, on tavoite aivan oikein mitoitettu. Tavoite on kuitenkin erittäin haastava.

Tällä hetkellä hiilidioksidipäästöjen lähteet Helsingissä jakautuvat seuraavasti:

·      56 % lämmitys

·      24 % liikenne

·      15 % sähkö

·      3 % yhdyskuntajätteet


Kulutetun sähkön osuus päästöistä ei ole kovin suuri. Lähes päästötöntä sähköä voidaan tuottaa vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla. Helen oy käyttääkin kaikkia noita sähköntuotantomuotoja. Tuo sähkön 15 prosentin päästöosuus tullee pelkästään sähkön ja lämmön yhteistuotannosta. Alla kaaviokuva Helen oy:n sähkön alkuperästä.










Kaikkein ongelmallisin on lämmitys. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi kivihiilen käytön lopettaminen vuoteen 2029 mennessä. Kivihiilen korvaaminen on vaikeahkoa. Alla kaaviokuva kaukolämmön eri tuotantomuotojen osuuksista.


Maakaasu on siinä mielessä puhdasta, ettei sen polttaminen aiheuta pienhiukkaspäästöjä. Maakaasun polttaminen aiheuttaa kuitenkin hiilidioksidipäästöjä, joskin vähemmän kuin kivihiilen polttaminen. Maakaasu on kemialliselta koostumukseltaan metaania, joka on kymmeniä kertoja hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Kaasun ominaispaino on pienehkö ja sitä päässee tuotannossa, kuljetuksessa ja käytössä karkuun. Näin ollen saattaa olla, että maakaasun kokonaisvaikutus kasvihuoneilmiön tehostumisessa on aivan kivihiilen luokkaa. 

Myös biomassaa, joka tarkoittaa puupellettejä on tarkoitus käyttää korvaamaan kivihiiltä. Internetistä poimittujen tietojen mukaan pellettien valmistajat käyttävät raaka-aineina puunjalostusteollisuudessa syntyvää purua. Pellettien polttaminen aiheuttaa hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä. Tuon raaka-aineen talteenotto lienee kuitenkin niin sanottu ekoteko verrattuna siihen, että puru päästäisiin lahoamaan. Ongelmana on kuitenkin myös kuljetuslogistiikka ja polttoaineen riittävyys. Tarvittavat määrät ovat suuria. Olisiko pelletit parempi käyttää polttoaineena pienemmissä taajamissa lähempänä niiden tuotantopaikkaa?

Kestävä lämmitysenergiaratkaisu on vielä löytymättä. On väläytelty ratkaisuksi pienydinvoimaloiden ottamista käyttöön pelkästään kaukolämmön tuottamiseen. Pienydinvoimaloita tutkivat myös kotimaiset tahot, kuten VTT ja LUT-yliopisto. Ratkaisun toteutuminen saattaisi jopa sopia tuohon aikatauluun.