Kulttuuri ja liikunta osaksi kaikkien kaupunkilaisten arkea

Erilaisia kulttuuripalveluita käyttäessäni olen huomannut, että palveluiden kysyntä on kasvanut viime vuosina. Tieodotusvälineistä olen saanut kuulla ja lukea, että kulttuurityöntekijöiden ansaintamahdollisuudet eivät kuitenkaan ole parantuneet vaan eri syistä huonontuneet. Kulttuurityöntekijöiden toimeentulo on turvattava.

Myös amatööreille on taattava mahdollisuus kulttuuriharrastukseensa. On myös huomattava, että kulttuurin harrastamisella on myös kasvatuksellinen ja terapiavaikutus.

Usein kuulee perustelun, että ehdotukset saattavat olla oikeita, mutta rahat eivät riitä. Äsken kuitenkin nähtiin näytelmä, että kaupungin johtaja ja osa luottamusmiesjohdosta olivat valmiit sijoittamaan aika suuret rahat Guggenheim museon rakentamiseen ja vielä huomattavaan maksuun brändistä. Koska hanke kariutui, voitaisiinko osa säästyneistä rahoista käyttää näihin tarkoituksiin.

Omakohtaisestikin olen kokenut, että liikunnan harrastaminen parantaa terveyttä ja toimintakykyä. Olemme saaneet kuulla ja lukea yhä useammista tutkimuksista, jotka yhä enemmän ovat tulleet samaan tulokseen. Paitsi aerobinen kunto, niin myös lihaskunta on todettu tärkeäksi.

Kaupunki ja kaupalliset tuottajat tarjoavat toki paljon liikuntapalveluita. On kuitenkin vaara, että palveluiden käyttö kasautuu aktiiveille ja huomattavat ihmisryhmät eivät harrastaisi liikuntaa. Kaupungin on järjestettävä monipuolisia matalan kynnyksen liikuntapalveluita. Hintojenkin pitäisi olla niin matalia, että vähävaraisillakin olisi niihin varaa.

Muun muassa entinen kulttuuriministeri kiinnitti huomioita nuorten kiekkoilijoiden ja jalkapallonpelaajien suuriin harrastusmaksuihin. Hyvä niin, mutta ehkä lapsille ja nuorille löytyisi muitakin tehokkaita ja edullisempia liikuntamuotoja. Olisi hyvä, että kansanurheilun edistämiseen perustettaisiin aivan omia toimijoita, eikä jätettäisi asiaa pelkästään huippu-urheiluorganisaation hoidettavaksi.