Parempaa lähiöelämää

Lähiöt ovat suomessa 1,5 miljoonan ihmisen koti. Lisäksi on aivan varmaa, että lähes kaikilla lopuillakin 4 miljoonalla suomalaisella on lähiöistä enemmän tai vähemmän vankka mielipide. Näkemykset ovat ilmeisesti voittopuolisesti huonoja, koska tuntuu siltä, että koko sana halutaan häivyttää. Käsitykseen lähiöiden huonoudesta vaikuttavat sekä tosiasiat, että kuvitelmat. Kunnallisvaaleissa kannattaa keskittyä noihin tosiasioihin.

Kunnallisvaaleissa vuonna 2012 oli äänestysprosentti Helsingin kaupungissa 57,4%. Äänestysprosentit vaihtelevat noin 40% ja 70% välillä. Matalimmat äänestysprosentit löytyvät lähiöistä ennen kaikkea niistä, joissa asukkaiden keskimääräinen sosioekonominen asema on muun kaupungin keskiarvoa huonompi. Lähiöiden asukkaiden ei pidä luovuttaa valtaa muualle. Se lienee aivan ensimmäinen keino, kun halutaan parannuksia, jotka ovat kunnan toimivallassa.

Esimerkiksi Koillis-Helsingin väkiluvun ennustetaan laskevan. Kehitys on sinänsä nurinkurista, koska koko Helsingin väkiluvun puolestaan ennustetaan nousevan voimakkaasti. Suomalainen sananlasku sanoo: ”Pidot paranee, kun väki vähenee.” Sinänsä varmaan suuri viisaus, muttei liene kuitenkaan sovellettavissa sellaisenaan tähän tilanteeseen. Aleneva väestökehitys uhkaa sekä kaupallisia että julkisia palveluita. Kehitys olisi pystyttävä kääntämään. Kaavoituksella on autettava tiivistämään rakentamista etenkin siellä, missä ollaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella kuten raideliikenteen asemien lähellä.